Lautasista parhain

Minulla on varsinaisesti kolmet lautaset: Teemat, Pentikin Ainot ja nämä kuvassa olevat ruskeakukkaiset Arabian Elina-peruslautaset, jotka ovat ihkaensimmäiset omat lautaseni. Ja mikä onkaan lautasista parhain?
- Arabian kukkalautanen!

Hyvä arkilautanen on sopivan kokoinen, kestävä ja kevyt käsitellä. Nuo kaikki toiveet täyttyvät suosikkilautasmallissani. Koska omia lautasiani on jäljellä enää viisi, olen ilahtuneena ostanut kirpparilta samanmallisia Arabian lautasia lisää.


Ensin löysin 6 kpl kultareunaisia ja viime viikolla löysin vielä nuo kaksi turkoosinvihreäkuvioista Oliviaa. Näitä tulokkaita kyllä ihailen!




Tuossa reunakoristeessa on jotakin, josta pidän. Se vaikuttaa 50-lukulaiselta, mutta on oikeasti uudempi. En panisi pahakseni, vaikka tielleni osuisi samaa tyyliä oleva kulho.

Pastellia ja patinaa

Hellepäivinä ei ole paljoa tapahtunut, mutta löysinpä kuitenkin keittiöön sopivan pastellisävyisen räsymaton. Kirpparilta kolmella eurolla ihan kelpo matto, jonka tietysti vielä itse pesaisin mäntysuovalla perinteiseen malliin.


Matto on juuri sopiva keittiön pastellisen ja patinoituneen apujakkaran seuraan. Tukeva jakkara on kulkeutunut lapsuudenkodista minun kotiini jatkamaan tärkeää jokapaikan jakkaran tehtävää. Se on ollut valkoinen, marjapuuron punainen, viinipunainen ja vaaleansininen, mutta tässä kodissa se on vaalean lila, ehkä syreenin värinen.


Nämä aikaa nähneet keittiönkaapit, lempijakkara ja hempeän pastellinen räsymatto tuntuvat kuuluvan yhteen ;)

Vuodet vierivät - keittiössäkin

Sorsakoskea, Savoniaa ja Elegiaa, lusikoita eri vuosikymmeniltä. Eilen palasin ajassa taaksepäin ja ostin Sorsakosken kahvilusikoita. Lusikoidenkin muodoissa voi nähdä ajan kuluvan ja muodin muuttuvan.


Vuodet keittiössä ovat ennen vierineet kalenteripyyhkeen saattelemina. Joka vuodelle pyyhettä varmasti ei ollut, vaan sama rakas pyyhe on näyttänyt meille aikaa vuodesta toiseen. Tämä "maailmaa nähnyt" pyyhkeeni on lapsuudenkodistani. Sen kuvat tuntuvat nyt hauskoilta makkaratikkuineen ja viinilaseineen :)


Kirppisreissulla löysin myös tuikitarpeellisen ja siistikuntoisen keittiöpurkin. Lusikkani kiillotin muuten siskon antamalla kiillotusohjeella ja hyvin näytti toimivan.

Aika kuluu ja vuodet vierivät. Tänään 7.3. voi jollakulla olla nimipäivä, syntymäpäivä tai jokin muu merkkipäivä. Onnittelut teille kaikille, sinne keittiöönkin!


Koska kalenterissani näyttääkin sunnuntai olevan kahdeksas päivä, niin toivotan kaikille myös hyvää naistenpäivää!

Suomi-neito ja maatuskat

Esittelen teille tytöt kuin kaksi marjaa: Pauligin Suomi-neito ja Itänaapurin maatuskat. Sisko löysi nämä somat maatuskat kerrattain kirpparilta 10 sentillä, mutta päätti lahjoitti ne oitis minulle, koska ne ovat selvästi erottamattomat tuon kahvipurkkini kanssa :)


Arjessa maatuskat päivystävät lampun päällä:


Suomi-neitojen ja maatuskojen tunnelmissa seurasimme taitoluistelun EM-kisoja viikko sitten Tallinnassa. Tuon reissun ja arkityön vuoksi täällä onkin sisustelut ja muut puuhailut olleet seisahduksissa... Niihin ryhdytään paremmalla ajalla, toivottavasti pian.

Kaunis arki

Olen siirtynyt tiskaamaan käsin ja nautin siitä. Välillä on mukava pysähtyä katsomaan tätä arjen kauneutta keittiössä.


Myös joku toinen päivä ehdin katsella valumassa olevia astioita samassa tilanteessa. Nuo punaiset emalit saavat minut aina hyvälle tuulelle.


Finelin punaisesta kasarista pulitin "pitkin hampain" 15 euroa lahtelaisella kirppiksellä. Myöhemmin huomasin, että sehän ei tainnutkaan olla paha hinta, kun kunto on sisältäkin loistava. Vaikka en retrotyyliä tietoisesti haekaan, niin pieninä ripauksina nämä väriläiskät ovat ilo silmälle ja mielelle.

Öljyä pintaan vai ei...

Keittiön työtaso odottaa suurta päätöstä: öljytäänkö se vai eikö öljytä. Tähän mennessä olen pessyt sen tolulla ja sienellä, ja kyllä kummasti puupinta vaaleni. Nyt tekisi mieli öljytä se, mutta muuttuukohan se nihkeäksi, rasvaisen oloiseksi tai tummaksi?

Näin Ikeassa öljyä, joka oli tarkoitettu leikkuulautojen ja puukapustojen käsittelyyn. Mietin, kävisikö se myös tähän, vai tarvitaanko jotakin "kunnollisempaa".

Astiakaappi muuttumisleikissä

Vanha kiinteä astiakaappini oli hyväkuntoinen, mutta kaipasi jo raikastamista. Poistin kaikki hyllypaperina toimineet tapetit ja kontaktimuovit, jotka joku näppärä oli liimannut kaapin toiseen puoliskaan. Jäljelle jäi kahteen hyllyyn tahmea liimapinta. Ostin liiman poistoon kunnon myrkkyä maalikaupasta, ennen kuin tajusin, että tolulla ja karkealla sienelläkin sen liiman sai pestyä pois. Palautinkin myrkyn samalla, kun ostin valkeaa Kiva-kuultolakkaa. Kaappi sai kahdella käsittelyllä ihan uuden ilmeen:


Maalasin samalla myös kalustemaalilla ovet sisäpuolelta. Kuultolakkaus oli kyllä mukavaa, ja lopputuloksena on pinta, josta puu edelleen kuultaa läpi. Sopii mielestäni vanhallekin puulle.

Astiat saivat heti muuttaa kaappiin.

Tuulella-blogi aukeaa

Kuukausia olen lukenut toisten blogeja, useimmiten asumiseen, sisustamiseen ja remontointiin liittyviä. Ne ovat olleet ihania arjen piristyksiä ja antaneet monia ideoita itsellekin. Muutto kohtuullisen vanhaan asuntoon ja sen sisustaminen tekevät ajankohtaiseksi omankin blogin aloittamisen. Tervetuloa kanssani Tuulella-blogiin!

Aluksi hiukan keittiöasiaa. Tykkään paljon asunnon vanhoista kaapeista ja komeroista. Kummasti sinne tulikin heti hankittua jotakin vähän vanhempaa täytettä. Ensimmäisen hankintareissun saalis oli: 8 jälkiruokakulhoa, 5 vanhaa puristelasia (yhtä vielä kaivataan) ja pieni Kastehelmi-lautanen.



Astiat muuttivat aluksi komeroon. Arkikäyttöön löysin kirpparilta Finelin kasarin ja punaisen emalikulhon. Ystäväni kätköistä sain vielä samanlaisen isomman emalikulhon. Vanhaa tunnelmaa lisää lähes käyttämätön termospullo, jolla 25 vuotta sitten kuljetin teevettä kesätyöhön. Nyt se odottaa tulevia eväsretkiä.