Komero 27?

Ensimmäisten helteiden kunniaksi aloin lopulta raikastaa olohuoneen kiinteää komeroa. Komeron seinät on nimittäin joskus maalattu vaalealla vihertävän turkoosilla maalilla, joka värin kuva valitettavasti haalistaa.


Hyllyt ovat tukevat, mutta useimmat niistä ovat lastulevyä. Joku taannoinen asukas on vieläpä näppärästi päällystänyt ne kontaktimuovilla. Ajattelin, että kermanvalkoisella maalilla ja uusituilla hyllyillä tästä saadaan kelpo komero.

Ihan hetkessä se ei kuitenkaan onnistunut. Ensiksi huomasin, että hyllylevyjä ei saa paikoiltaan, ellei irroita hyllyjen kannatinpuita. Yhden kannatinpuun merkintä "N:o 27" muuten kertonee, että hyllyt on aikoinaan rakennettu mistä tahansa käytössä olevasta materiaalista.


Sain pyöriä komerossa aikamoisen tovin, ennenkuin olin saanut telattua ja sudittua sen seinät ja hyllyrungon edes yhteen kertaan. Kermanvalkoinen ilme esitellään siis myöhemmin. Ennen sitä pitää ratkaista, millaisesta levystä uudet hyllyt kannattaa tehdä.

Pastelli-Lival

Pastellinen Lival-valaisin saapui työpisteeseen kevätauringon mukana. Alkujaan lamppu ei tietenkään ollut vaaleanpunainen, vaan se on kokenut pienen ehostuksen. Lamppu ei ole vielä ehtinyt seinälle, mutta pöydällä sitä on jo käytetty.






Kun patteri yhtenä päivänä oli aivan kylmennyt, sain ottaa kunnolla käyttöön tämän turkoosinvihreän hartiashaalin, jonka kerrattain löysin kirpparilta. Maksoin mielelläni tuosta kotimaisesta mohairhuivista pyydetyt 2 euroa, käytin pakkasilmassa ja pesaisin koneessa. Nyt siihen on aivan ihana kääriytyä, jos pastellisävyt ja kukkakuosit eivät vielä yksin lämmitä :)


Lopuksi täytyy vielä paljastaa, että ennen Pastelli-Lival oli tuollainen peruspunainen kirpparilta noukittu retrolamppu. Hyvä niinkin, mutta enemmän minun mieleeni tuossa pastellisävyssä. Tyttö maalasi myös itselleen Livalin ja pallolamppu odottelee vielä maalausvuoroaan.

Kevään kuulautta työpisteessä

Talvi ja pakkaset ovat ihania, mutta heti, kun aurinko paistaa hangille, alan kummasti odottaa kevään tuloa. En vielä odota huhti-toukokuuta vaan kevättalven kauniita päiviä. Odotan, että valoisaa aikaa riittäisi työpäivän jälkeenkin.

Näissä mietteissä keräsin jouluiset tavarat työpisteestä ja nostin esille jään viileää ja hempeän sinertävää silmänruokaa.


Pieneen käsinsidottuun vihkoon kirjaan ylös mukavia kirpparilöytöjä hintoineen. Kirjoituskoneeni on lähinnä silmänilo, mutta sillä voi myös kirjoittaa aina, kun sille tuulelle sattuu. Kastehelmi-kulho, sininen pitsiliina ja kirjoituskone ovat tarttuneet mukaani kirpparilta.


Punaisista verhoistani en vielä raskinut luopua, vaikka kevätaurinko jo paistaa niiden takaa. Ihanaa, että tänne tulee päivänvaloa!


Kiitokset vielä kaikista viimekertaisen postauksen kommenteista, niitä on kiva lukea :)

Uusi vuosi

Uuden vuoden kunniaksi sytytin sinertävät tuikkukynttilät lipastolle. Seuraan liittyi Riihimäen vanha kääntömaljakko, jonka sain ystävältäni joululahjaksi, sillä hän ei kuulemma enää pysty mahduttamaan kaikkea esille. Onneksi minä pystyn :)


Kehystän tämän rauhallisen tunnelman viimeistelyä odottavalla taulunkehyksellä ja toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vierasvara

Nyt vieraat ovat tervetulleita meille! Pukki toi vanhemman sisareni lähettämänä iki-ihanat vieraspyyhkeet.





Pyyhkeet ovat ehkä puolipellavaa, erikokoiset ja rakkaudella pidetyt. Liekö vieraatkaan saaneet käyttää niitä aikaisemmin. Mutta meillä ne ovat juuri vieraille, för gäster! Tervetuloa!

Jotain siinä on: lipasto

Joulukiireiden keskellä poikkesin metsästämään hieman vanhempaa hyllyä tai lipastoa, ja tällä kertaa onnistikin! Jollekin tämä ei ole tarpeeksi vanha, jollekin tämä on tylsähkö muisto lapsuudesta, mutta minulle se on juuri sopivasti vanha. Ja tytölleni se on jo melkein vintagea ;-)


Jotain siinä on: se on puuta, siinä on liikuttavat jalat, metalliset "kukkavetimet" ja yksinkertaiset, mutta kauniit lukot.


Samalla reissulla löysin kauniin, kotimaisen, valkoisen peilin vuodelta -64. Hellyin kuitenkin antamaan sen tytölle, joka oli mukana ostoksilla.

Pieni työpiste, lopultakin!

Lopultakin se löytyi: pieni, mutta tukeva pöytä, jota voi käyttää kannettavan koneen kanssa työpöytänä. Samalla se on riittävän pieni, että sen voi häivyttää sivupöydäksi ja sisustella ajankohdan mukaan. Tässä työpisteen avajaiset joulutunnelmissa :-)


Työpisteen kalusteet ovat täysin kierrätettyjä. Kotimaisen pöydän löysin kierrätyskeskuksesta 10 eurolla ja tuolin sain kerran yhden toimiston muutossa ilmaiseksi. Joulutavaroiden kaveriksi laitoin ikkunaan 70-luvun kukkaverhot, jotka äitini on aikoinaan ommellut. Ne ovat palvelleet välillä myös liinoina kesäjuhlilla.


Pöytä on jonkin sorttinen pulpetti, sillä sen on valmistanut salolainen Suomen koulukalusto. Pohjassa on ihana vanhanaikainen yrityksen leima, mutta en saa siitä kunnon kuvaa. Ostohetkellä pöytä oli jo tuunattu ruskeammaksi ja oli kaunis niinkin. Tuoli puolestaan oli aluksi mintunvihreä.

Näistä eväistä on siis työpisteeni tehty. Maalaustyön jälkeen olen kyllä ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen. Katsotaan työpistettä toisella kertaa "työasussa".

Adventin puna ja sini

Ensimmäisenä adventtina kotiin saapuu punaista. Koristelun keskellä piipahdimme siskon kanssa joulumyyjäisissä, joista ostin adventtikynttilälle kaveriksi punaisen pussukan. Pussukka pääsee ehkä myöhemmin kuuseen.


Myyjäisistä ostettiin perinteiseen tapaan myös leivonnaisia. Niinpä keittiön vielä sinisessä tunnelmassa juotiin adventtikahvit mummojen leipomaa pitkopullaa ja pikkuleipiä maistellen.


Adventin puna ja sini saivat kyllä hyvälle tuulelle. Ihanaa, sieltä se joulu kohta taas tulee!