Välipäiväostoksilla

Välipäivinä on lumen ihailun lisäksi ehditty myös ostoksille. Kauneinta, mitä alennusmyynneistä hankin, ovat nämä Pentikin lasiset ihanan isot joulupallot. Aion ripustaa niitä ikkunaan, sillä valon ääressä ne ovat kauneimmillaan.


Koukkasin pikaisesti myös kirpparilla, josta löysin siististi hyllystä tämän punaisen vanhan täkin. Hyväkuntoisesta täkistä tuli sopiva torkkupeitto sohvasängylle. Tuo kukkakuviointi on aika soma ;-)


Nyt ruokaostoksille, talvisesta pakkassäästä nauttimaan ja uuden vuoden tuloa odottelemaan.

Vierasvara

Nyt vieraat ovat tervetulleita meille! Pukki toi vanhemman sisareni lähettämänä iki-ihanat vieraspyyhkeet.





Pyyhkeet ovat ehkä puolipellavaa, erikokoiset ja rakkaudella pidetyt. Liekö vieraatkaan saaneet käyttää niitä aikaisemmin. Mutta meillä ne ovat juuri vieraille, för gäster! Tervetuloa!

Jouluntuojat

Blogeissa on keskusteltu koristeita, joita vuosi toisensa jälkeen nostetaan esille. Minulle tämä käsityöläisen virkkaama ja sisaren antama sydännauha on oikea jouluntuoja. Ripustan sen ovelle vuosi toisensa perään ja pidän siitä edelleen tosi paljon.


Uusi jouluntuojani on tämä kotitonttujen antama sydänkulho, jonka väri ja kuviointi ovat kerrassaan lämpöiset.

Jotain siinä on: lipasto

Joulukiireiden keskellä poikkesin metsästämään hieman vanhempaa hyllyä tai lipastoa, ja tällä kertaa onnistikin! Jollekin tämä ei ole tarpeeksi vanha, jollekin tämä on tylsähkö muisto lapsuudesta, mutta minulle se on juuri sopivasti vanha. Ja tytölleni se on jo melkein vintagea ;-)


Jotain siinä on: se on puuta, siinä on liikuttavat jalat, metalliset "kukkavetimet" ja yksinkertaiset, mutta kauniit lukot.


Samalla reissulla löysin kauniin, kotimaisen, valkoisen peilin vuodelta -64. Hellyin kuitenkin antamaan sen tytölle, joka oli mukana ostoksilla.

Pieni työpiste, lopultakin!

Lopultakin se löytyi: pieni, mutta tukeva pöytä, jota voi käyttää kannettavan koneen kanssa työpöytänä. Samalla se on riittävän pieni, että sen voi häivyttää sivupöydäksi ja sisustella ajankohdan mukaan. Tässä työpisteen avajaiset joulutunnelmissa :-)


Työpisteen kalusteet ovat täysin kierrätettyjä. Kotimaisen pöydän löysin kierrätyskeskuksesta 10 eurolla ja tuolin sain kerran yhden toimiston muutossa ilmaiseksi. Joulutavaroiden kaveriksi laitoin ikkunaan 70-luvun kukkaverhot, jotka äitini on aikoinaan ommellut. Ne ovat palvelleet välillä myös liinoina kesäjuhlilla.


Pöytä on jonkin sorttinen pulpetti, sillä sen on valmistanut salolainen Suomen koulukalusto. Pohjassa on ihana vanhanaikainen yrityksen leima, mutta en saa siitä kunnon kuvaa. Ostohetkellä pöytä oli jo tuunattu ruskeammaksi ja oli kaunis niinkin. Tuoli puolestaan oli aluksi mintunvihreä.

Näistä eväistä on siis työpisteeni tehty. Maalaustyön jälkeen olen kyllä ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen. Katsotaan työpistettä toisella kertaa "työasussa".

Olohuone antautuu talvelle

Poissa ovat kukkaistyynyt, sillä nyt ollaan talviajassa! Ompelin sohvasänkyyn raitakankaista uudet tyynynpäälliset, punaisemmat talvea varten ja sinisemmät varmasti pidemmäksikin aikaa. Täydennykseksi tulivat punaiset Pentikin tyynynpäälliset.


Sain lopultakin laittaa pöydälle tuon sydänkuviollisen virkatun liinan, jonka pelastin kesällä kirpparilta. Olkkarin talvitunnelmaa lisättiin myös monilla kynttilöillä, joita poltetaan ahkerasti.


Hyvää toista adventtia ja myös hyvää itsenäisyyspäivää!

Nelonen

Hyvää joulukuun neljättä! Meillä joulukuun neljättä päivää juhlistetaan ripustamalla joulukoriste numero neloseen.


Olen hidas ripustelemaan seinille mitään, mutta tämä koukku sentään on päässyt hoitamaan omaa virkaansa. Virkapaikka on komeron ovi.


Osittain hidas seinille ripusteluni johtuu siitä, että täällä mietitään, tapetoidaanko seiniä uudelleen nyt vai vasta joskus myöhemmin. Tapetoinnin puolesta alkaa olla enemmän kannatusta. Ehkä siis tapetoidaan sitten, kun valoa on taas vähän enemmän. Ensin kuitenkin nautitaan joulusta.

Pitsilakanat

Sohvasängyssä oli kukkaistunnelmaa, niin kuin esittelin aikaisemmin täällä. Aloin taltuttaa sitä vähän raitakankaalla ja ottamalla käyttöön tällaiset ihanat pitsilakanat.


Lakanoita oli kaksi, molemmat hyväkuntoisia ja maksoin niistä kesällä pihakirppiksellä 2 €/kpl. Hinta oli mielestäni ihan sopiva. Saattaa olla, että ompelen lakanat vielä ohuen vanun kanssa päiväpeitteiksi. Mietin vain, kestäisiköhän sellainen sohvasängyn peitteenä.

p.s. Kuva tässä on siskon ottama, ja niitä saattaa joskus muulloinkin vilahtaa välissä.

Kuusen pienen kaverit

Sunnuntaina tielleni sattui pienen pieni kaadettu kuusi, joten hetihän sisään oli kuusi tuotava. Kuusta pääsinkin koristelemaan vuosia sitten saamillani possuilla...


... ja vähän uudemmilla paketeissa tulleilla koristeilla. Tarvitseehan kuusi kaverikseen vielä pukin, ...


... poron ja tähdenkin!

Adventin puna ja sini

Ensimmäisenä adventtina kotiin saapuu punaista. Koristelun keskellä piipahdimme siskon kanssa joulumyyjäisissä, joista ostin adventtikynttilälle kaveriksi punaisen pussukan. Pussukka pääsee ehkä myöhemmin kuuseen.


Myyjäisistä ostettiin perinteiseen tapaan myös leivonnaisia. Niinpä keittiön vielä sinisessä tunnelmassa juotiin adventtikahvit mummojen leipomaa pitkopullaa ja pikkuleipiä maistellen.


Adventin puna ja sini saivat kyllä hyvälle tuulelle. Ihanaa, sieltä se joulu kohta taas tulee!

Jouluttelu käyntiin

Kun jouluun on enää kuukausi aikaa
haluan sen aloittaa
ja kuin adventilta salaa
Sulle lämmintä joulua toivottaa!

~ Tuulella ~

Pieni ja pyöreä ilo!

Niitä on sittenkin! Siis pieniä ja pyöreitä kynttilöitä. Tosin hinta kertoo siitä, että niitä taidetaan valmistaa tosi pieninä sarjoina.

Näin päivänvalon kunniaksi tässä pientä ja pyöreää iloa teillekin!

Pieni ja pyöreä?

Aarikan puisia pieniä kynttilänjalkoja on tehty monenmuotoisia ja -värisiä. Minäkin niitä olen haalinut aina, kun senteillä olen saanut. Ajattelin ensin maalailla niitä samanvärisiksi, mutta onhan tämä näinkin aika humoristinen ryhmä.

Voi kun vielä löytäisi pieniä ja pyöreitä kynttilöitä!

Olkkari vastustaa talvea

Kesällä ne vain tarttuivat matkaan Marimekon alesta
- unikko- ja lehtityynyliinat - ja nyt en malta luopua niistä millään!

Vaikka ympäristöstä tulvii kaikenlaisia vihjeitä pukea kotia lämpimiin talviväreihin, ollaan olkkarissa onnellisesti kukkaistunnelmissa.


Oikeastaan mietin, jättäisinkö kokonaan väliin joulunajan punaiset sävyt. Rautasängyn tyynyjä varten minulla on nimittäin odottamassa pinkka toisenlaisia kankaita:


Aika näyttää, mihin suuntaan täällä kallistutaan :-)

Nostalgiaa naulakossa

Naulakossa oli tarkoitus olla valkoisia puuhengareita, mutta kuinkas sitten kävikään?


Yllättäen naulakkoon alkoi ilmaantua vanhoja puisia hengareita, joilla on omat tarinansa. Kaksi hengaria kertoo Pukevan vaiheista. Kappa-Keskuksen jälkeen 60-luvun lopulla Pukevan logossa näyttää olleen vielä hieno kruunu, mutta myöhemmin se on korvattu moderneilla palloilla :-)


Leijona-hengarissa puolestaan on melkeinpä isänmaallista tunnelmaa. Yhtyneet pukutehtaat perustettiin Tampereelle jo 30-luvulla, jolloin myös Leijona-pukuja alettiin valmistaa. Miltähän ajalta hengarini mahtaa olla...


Naulakossani nämä vanhat hengarit vetävät hyvin takkeja puoleensa ja joutavat harvemmin roikkumaan tyhjänä.

Kaunis arki

Olen siirtynyt tiskaamaan käsin ja nautin siitä. Välillä on mukava pysähtyä katsomaan tätä arjen kauneutta keittiössä.


Myös joku toinen päivä ehdin katsella valumassa olevia astioita samassa tilanteessa. Nuo punaiset emalit saavat minut aina hyvälle tuulelle.


Finelin punaisesta kasarista pulitin "pitkin hampain" 15 euroa lahtelaisella kirppiksellä. Myöhemmin huomasin, että sehän ei tainnutkaan olla paha hinta, kun kunto on sisältäkin loistava. Vaikka en retrotyyliä tietoisesti haekaan, niin pieninä ripauksina nämä väriläiskät ovat ilo silmälle ja mielelle.

On lupa tykätä - 70-luvun laseista

Huomattu on, ja nyt myös lehdestä luettu: taas on lupa tykätä 70-luvun suomalaisesta lasista. Festivo-kynttilänjalat tulivat jo takaisin, ja nyt kuulemma tekee paluutaan myös Ultima thule -lasisto.

Mutta myös nämä tuntemattomat jälkiruokakulhot kirpparihyllyssä veivät heti sydämeni: ne ovat kuin ohutta jäätä pakkasaamuna veden pinnalla ja niissä on ihana vaihtuva kuviointi.


Maksoin kahdesta kulhosta 20 cent/kpl ja kahdesta kulhosta 50 cent/kpl. Ei hassumpaa, sillä kyseessä onkin Oiva Toikan suunnittelema Tundra-sarja. Pienet kuviot kuvaavat tundran vaihtelevaa aluskasvillisuutta. Tykkään näistä!

Kesällä pihakirppiksellä ostin toki myös omat Ultima thuleni. Kuvassa ne kylpevät auringossa, mutta luonnossa niiden jäinen vaikutelma viehättää erityisesti nyt talvea odotellessa.


Onneksi on taas lupa tykätä!

Öljyä pintaan vai ei...

Keittiön työtaso odottaa suurta päätöstä: öljytäänkö se vai eikö öljytä. Tähän mennessä olen pessyt sen tolulla ja sienellä, ja kyllä kummasti puupinta vaaleni. Nyt tekisi mieli öljytä se, mutta muuttuukohan se nihkeäksi, rasvaisen oloiseksi tai tummaksi?

Näin Ikeassa öljyä, joka oli tarkoitettu leikkuulautojen ja puukapustojen käsittelyyn. Mietin, kävisikö se myös tähän, vai tarvitaanko jotakin "kunnollisempaa".

Syystouhuja kylmyyttä vastaan

Syysiltoina voi nauttia kynttilänvalosta, rentoutua neulomalla varpaille lämmintä ja samalla miettiä, millaista kunnostuspuuhaa asuntoon voisi seuraavaksi tehdä.

Ennen uusia juttuja minulla taitaa olla monen sukkaparin päättelytöitä tiedossa. Olen innoissani neulonut sekä pitsisukkia että tavallisia sukkia. Kohta saavat kylmät kelit tulla!

Joka tytön kirjoituskone

Joskus kyykistyminen kirpparilla kannattaa. Näin kävi kesällä, kun huomasin kirpparipöydän alla jonkun muodikkaan turkoosin "laatikon". Turkoosin kannen alta kuoriutui joka tytön kirjoituskone, oikea unelma!



Tämä 3 euron Imperial 200 on todella siisti yksilö, hyvin aikaa kestänyt, vaikka on ties miltä vuosikymmeneltä. Sillä on ihan pakko kirjoittaa. Odotan, että saisin pienen työpisteen, jota tämä voisi välillä kaunistaa.

Vaikka eihän tämä kone tietenkään päihitä sisareni yllätyslaatikkoa, joka löytyi kirppikseltä muutaman päivän päästä.

Mutta kuka tietäisi, mistä vielä saa kirjoituskoneeseen uuden mustenauhan?

Astiakaappi muuttumisleikissä

Vanha kiinteä astiakaappini oli hyväkuntoinen, mutta kaipasi jo raikastamista. Poistin kaikki hyllypaperina toimineet tapetit ja kontaktimuovit, jotka joku näppärä oli liimannut kaapin toiseen puoliskaan. Jäljelle jäi kahteen hyllyyn tahmea liimapinta. Ostin liiman poistoon kunnon myrkkyä maalikaupasta, ennen kuin tajusin, että tolulla ja karkealla sienelläkin sen liiman sai pestyä pois. Palautinkin myrkyn samalla, kun ostin valkeaa Kiva-kuultolakkaa. Kaappi sai kahdella käsittelyllä ihan uuden ilmeen:


Maalasin samalla myös kalustemaalilla ovet sisäpuolelta. Kuultolakkaus oli kyllä mukavaa, ja lopputuloksena on pinta, josta puu edelleen kuultaa läpi. Sopii mielestäni vanhallekin puulle.

Astiat saivat heti muuttaa kaappiin.

Tuulella-blogi aukeaa

Kuukausia olen lukenut toisten blogeja, useimmiten asumiseen, sisustamiseen ja remontointiin liittyviä. Ne ovat olleet ihania arjen piristyksiä ja antaneet monia ideoita itsellekin. Muutto kohtuullisen vanhaan asuntoon ja sen sisustaminen tekevät ajankohtaiseksi omankin blogin aloittamisen. Tervetuloa kanssani Tuulella-blogiin!

Aluksi hiukan keittiöasiaa. Tykkään paljon asunnon vanhoista kaapeista ja komeroista. Kummasti sinne tulikin heti hankittua jotakin vähän vanhempaa täytettä. Ensimmäisen hankintareissun saalis oli: 8 jälkiruokakulhoa, 5 vanhaa puristelasia (yhtä vielä kaivataan) ja pieni Kastehelmi-lautanen.



Astiat muuttivat aluksi komeroon. Arkikäyttöön löysin kirpparilta Finelin kasarin ja punaisen emalikulhon. Ystäväni kätköistä sain vielä samanlaisen isomman emalikulhon. Vanhaa tunnelmaa lisää lähes käyttämätön termospullo, jolla 25 vuotta sitten kuljetin teevettä kesätyöhön. Nyt se odottaa tulevia eväsretkiä.