Kummaa odottelua

Täällä ollaan, vaikka blogin päivittäminen onkin ollut vähän hunningolla. Viime viikot ovat olleet jotenkin kummaa odottelua. Ulkomaiden uutisia on tullut seurattua ihan eri tavalla kuin tavallisesti ja jotenkin sekin on vaikuttanut arkeen.

Mitähän sitten odottelen? Kevään tuloa, työkiireiden hellittämistä, pitkää kesälomaa, vai mitä? Työntäyteisinä päivinä en vain meinaa saada mullistavia aikaiseksi enää kotona, vaikka mieli tekisi puuhailla yhtä sun toista.


Mutta ulkona onneksi tapahtuu. Rannalla ovat jäät lähteneet ja lumet hupenevat hyvää vauhtia. Eilen oli niin tyyntä ja hiljaista, tänään taas tuulen tuiverrusta ja aaltojen loisketta.

Tänä vuonna en millään malta odottaa edes lumien sulamista.

Hitunen talvea

Tulihan tänne hitunen talvea. Kuten kuvasta näkyy, lunta on katoilla, puiden oksilla ja jopa maassakin. Tämä vähäinenkin määrä piristää arkea yllättävän paljon. Enemmänkin toki saisi tulla, ja mielellään ennen joulua :).


Sisällä olen siirtynyt polttelemaan kynttilöitä ja kutomaan, niin kuin yksi jos toinenkin kuulostaa tekevän. Työn alla on nyt tämä palmikkoinen kaulahuivi itselleni.


Niin, kyllä se remonttikin etenee. Harmittaa, kun en tajunnut kuvata meidän kaikkien iloksi, miltä noin 60 vuotta vanhat viemäriputket näyttävät :) Sanoisin, että ruostuneilta ja jopa tukkoisilta... Kaikki putket on vaihdettu, ja lattia täytetty ja valettu. Tällä viikolla pitäisi sitten seinillekin tapahtua jo jotakin. Odotan kyllä innolla kylppärin valmistumista.

Oi syyskuu!

Minulle on tapahtunut jotakin: minä kaupunkilainen olen ihastunut metsiin! Odotan viikonloppuja, että pääsisin metsiin kulkemaan, ja keräilemään sieniä tai marjoja. En tosin ihan mihin tahansa metsään, mutta mielellään johonkin kauniiseen. Kaikkein kauneimpia ovat metsät, joissa sammal ja jäkälä muodostavat laikkuina ihanan maton kävelijälle. Sienet nostavat päätään, paitsi ne jotkut, joita juuri haluaisin nähdä.


Kauniit sammalmatot on tietysti kuvaamatta, sillä kukapa voisi kulkea sankon, sieniveitsen, poimurin, puhelimen, kameran ja muiden tykötarpeiden kanssa vaivatta luonnossa :)

Omenainnostukseni jatkuu myös. Edelliseen omppupostaukseen sain Siniltä vinkin pakastaa omenoita ihan raakoina viipaleina. Sain vielä sankollisen omenoita ja kokeilin tuota pakastamista, samoin viipaleiden kiehauttamista sokerin kanssa. Leivoin myös pakasteeseen omena-juustotortun vuosien takaisella ohjeella. Omppujen osalta talvikin voi tulla!


Olipa ihana viikonloppu. Syyskuu on niin hienoa aikaa, että tässä kohtaa pitäisi olla lomaa!


Lisäys:
Kanelinmakuinen omena-juustotorttu

Pohja:
100 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 muna
2,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja levitä taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
4 omenaa
0,5 dl sokeria
1 tl kanelia
Viipaloi kuoritut omenat ja aseta ne limittäin pohjataikinan päälle. Ripottele päälle sokeri ja kaneli.

Pinnalle:
1 rasia (170 g) Naturel Creme Bonjouria (tai muuta maustamatonta tuorejuustoa)
1 dl maitoa tai omenamehua
0,75 dl sokeria
2 munaa
Notkista juusto, sekoita siihen neste, sokeri ja munat. Kaada seos vuokaan.

Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Yötä myöten

Onnekkaana omppujen saajana olen täällä puuhaillut ihan yötä myöten. Olen tehnyt mehumaijalla mehua ja kattilassa hilloketta, ja mukavaa on ollut.


Lasitölkit ja vanhanajan pullot olisivat kyllä näihin ne ainoat oikeat, mutta käytännöllisyys menee nyt kauneuden edelle, sillä pakastan kaiken, ja siihen nämä muoviset ja kulmikkaat astiat ovat tosi toimivia.


Pöydällä näissä kuvissa on Tampellan Teleprint-kankaasta ommeltu liina, joka oli lapsuudenkodissani käytössä ehkä joskus 70-80 -lukujen vaihteessa. Liina valittiin reippaille kaverikekkereille, jonne leivoin kokeeksi pätkiskakun. Kakku maistuu reilusti minttusuklaalle ja on oikein hyvää myös kahvin kanssa. Pätkiskakun resepti on täältä. Minä jätin tosin kuorrutteen ohueksi, ettei kakusta tulisi liian makea.


Yötä myöten olen välillä tehnyt myös työhön liittyviä asioita. Uudessa työssä on tosi mukavaa, mutta kaikenlaisen uuden opetteleminen vie vielä puhtia myös illoista.

Pari postausta on täällä pitänyt jättää välistä, kun en ole päässyt yhteisymmärrykseen kuvakollaasiohjelman kanssa, ja olisin niin halunnut laittaa kollaaseja :) No, ehkä sitten toisella kertaa!

Ilo * 3 !

Tänään olen iloinen, sillä
1. Olen pessyt mattoja kesäisessä säässä :)
2. Sain iloisia ja helpottavia uutisia syksyyn liittyen :)
3. Voin aloittaa LOMAN :))

Rennosti arjessa

Mikä tekee vapaapäivän hiljaisesta kahvihetkestä niin ihanan? Aluksi valitsen kaapista sellaisen kupin, joka sopii juuri tämän hetken mielialaan. Tänään odotan kesää ja valitsenkin Arabian vanhan kukkakupin.


Rauhalliseen pitkään kahvihetkeen keitän vahvaa Pauligin Parisien-kahvia, johon lisään kuumaa maitoa ja poikkeuksellisesti sokeria. Kahvihetkeen kuuluu pari (arkisesti kaupan) pikkuleipää ja kirja.


Millaisiahan ajatuksia ja tunnelmia mahtaa Vadelmavenepakolainen minussa herättää. Jotkut kuulemma jopa nauravat ääneen tätä kirjaa lukiessaan :)

Ruutua ja Rörstrandia

Lomaan kuuluu ulkoilua hyvässä seurassa ja maisemassa säästä riippumatta. Kunnon lenkin jälkeen nautimme kuumaa tulista pastakeittoa ja paikallisen leipomon tuoreita maissisämpylöitä. Tähän arkikattaukseen sopivat vanha ruutuliina ja Rörstrandin ruutuiset Fiesta-lautaset. Tykkään noista vanhoista mutkattomista lautasista ja kaipaisin niitä vielä lisääkin.

Se hohdokkaampi Singer-rasia

Mikäpä ei muuttuisi, ja joskus jopa heikompaan suuntaan. Niin on käynyt monille arkipäivän rasioille ja purnukoille. Onnekseni löysin kirpparilta tänään tällaisen Singerin ompelutarvikelaatikon.


Laatikko oli niin kaunis, että ostin sen oitis eurolla. Kylkiäisenä seurasi ompelulankoja ja niistä herkullisin on varmaan tuo karhulanka punaisessa puurullassa.


Edit: Ja yleisön pyynnöstä vielä tarkemmin vanha kunnon karhulankarulla.


Joskus vanha vaan on niin paljon kauniimpi :)

Kevään kuulautta työpisteessä

Talvi ja pakkaset ovat ihania, mutta heti, kun aurinko paistaa hangille, alan kummasti odottaa kevään tuloa. En vielä odota huhti-toukokuuta vaan kevättalven kauniita päiviä. Odotan, että valoisaa aikaa riittäisi työpäivän jälkeenkin.

Näissä mietteissä keräsin jouluiset tavarat työpisteestä ja nostin esille jään viileää ja hempeän sinertävää silmänruokaa.


Pieneen käsinsidottuun vihkoon kirjaan ylös mukavia kirpparilöytöjä hintoineen. Kirjoituskoneeni on lähinnä silmänilo, mutta sillä voi myös kirjoittaa aina, kun sille tuulelle sattuu. Kastehelmi-kulho, sininen pitsiliina ja kirjoituskone ovat tarttuneet mukaani kirpparilta.


Punaisista verhoistani en vielä raskinut luopua, vaikka kevätaurinko jo paistaa niiden takaa. Ihanaa, että tänne tulee päivänvaloa!


Kiitokset vielä kaikista viimekertaisen postauksen kommenteista, niitä on kiva lukea :)

Kaunis arki

Olen siirtynyt tiskaamaan käsin ja nautin siitä. Välillä on mukava pysähtyä katsomaan tätä arjen kauneutta keittiössä.


Myös joku toinen päivä ehdin katsella valumassa olevia astioita samassa tilanteessa. Nuo punaiset emalit saavat minut aina hyvälle tuulelle.


Finelin punaisesta kasarista pulitin "pitkin hampain" 15 euroa lahtelaisella kirppiksellä. Myöhemmin huomasin, että sehän ei tainnutkaan olla paha hinta, kun kunto on sisältäkin loistava. Vaikka en retrotyyliä tietoisesti haekaan, niin pieninä ripauksina nämä väriläiskät ovat ilo silmälle ja mielelle.