Mikä tekee vapaapäivän hiljaisesta kahvihetkestä niin ihanan? Aluksi valitsen kaapista sellaisen kupin, joka sopii juuri tämän hetken mielialaan. Tänään odotan kesää ja valitsenkin Arabian vanhan kukkakupin.
Rauhalliseen pitkään kahvihetkeen keitän vahvaa Pauligin Parisien-kahvia, johon lisään kuumaa maitoa ja poikkeuksellisesti sokeria. Kahvihetkeen kuuluu pari (arkisesti kaupan) pikkuleipää ja kirja.
Millaisiahan ajatuksia ja tunnelmia mahtaa Vadelmavenepakolainen minussa herättää. Jotkut kuulemma jopa nauravat ääneen tätä kirjaa lukiessaan :)
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjan aihe kuulostaa mielenkiintoiselta ja hauskalta. Kivoja lukuhetkiä ja kahvi varmasti maistuu OIKEASTA kahvikupista :)
VastaaPoistaKiitos Hyvä mieli! Kahvi todella maistui, niin kuin tänäkin aamuna. Nuo kukkakupit ovat sellaiset, että tuntuu kuin joisi kahvia vanhan puutalon pihalla omenapuun alla aurikoisena kesäpäivänä ;-)
VastaaPoistaVadelmavenepakolainen kertoo jopa fanaattisesta ruotsalaisuuden ihannoinnista, huumorimielellä. En eilen vielä ehtinyt kovin pitkälle...
Tuo kuppi on mielettömän kaunis. Juuri tänään se ehkä rauhoittaisi minunkin päivääni, tai sitten ei ;)
VastaaPoistaKahvihetkesi näyttää houkuttelevalta. Vadelmavenepakolainen kuulostaa kirjannimenä jo varsin hykerryttävältä...
Hei, tuo kirja on aivan loistava. Joko olet saanut luettua eteenpäin? Minä ainakin nauroin sitä lukiessani.
VastaaPoistaPiupau - kiitos. Ostin nuo kupit varmaan 15 vuotta sitten, samoin kahvikannun.
VastaaPoistaHyvät hetket kyllä yleensä rauhoittavat ;-)
Rouva M - tuolloin en päässyt kirjaa kuin alkuun ja vasta eilen ehdin lukea kirjaa puoliväliin. Se on kyllä hauska, vaikka onkin hyvin karrikoiva. Jos on itse rennolla mielellä, sen kanssa voi kyllä nauraa sille "suomalaiselle alemmuuskompleksille". Tosin itse en kyllä allekirjoita tuollaista alemmuuskompleksia missään tapauksessa!! Kohtuullista hupia ja ajanvietettä kirja kuitenkin on ;-)
Nämä kaksi kuvaa ovat suosikkejani blogissasi! Itsekin tykkään yhdistellä kirjoja ja kahvikuppeja samaan kuvaan, siinä yhdistelmässä on vain jotain niin kotoista ;)
VastaaPoistaLumikko - Kiitos! Minäkin tykkään sinun kirja ja kahvi -kuvista. Ja etenkin niistä hauskoista Agatha Raisin -kirjojen kansista :)
VastaaPoistaHuomaan, että minulla on kesän tohinassa jäänyt joitakin kommentteja aikaisemmin huomaamatta ja vastailematta. Onneksi nyt tajusin hyödyntää bloggerin hallintapaneelin uutta kommentit-näkymää...