Aika kuluu, niin kellossa kuin muutenkin. Nyt vasta pääsen esittelemään tätä hempeää kaunotarta, jonka sain sisareltani nimipäivälahjaksi: Le Castel, suloinen vanhan ajan posliinikello.
Kellossa mikään ei ole muovia, vaan 'posliinia', lasia ja metallia. Niin selkeitä ja kauniita muotoja. Hyvin säilynyt kaunotar!
Kello käy, kunhan kerran kuukaudessa vedän sen tästä nupista. Jos se käy liian nopeasti tai hitaasti, voin säätää sitä pikku vivusta takaa.
Pitäisi melkein vaihtaa vanhat beiget tapetit, että kello pääsisi oikeuksiinsa :))
Kello siirtyi toistaiseksi eteisen valkealle seinälle ja peilaan sitä tässä uudesta kolmen euron peilistäni.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi miten kaunis kello! Äitini osti osto- ja myyntiliikkkeestä vastaavanlaisen mutta valkoisen (enkä nyt tiedä onko samaa merkkiä tms. mutta hyvin samanlainen on) ja kauheesti kadehdin sitä häneltä. ;) No, jos mä sen joskus vaikka saan. :) Siihen asti voin aina ihailla sitä äitin luona käydessä. Tikittääkö muuten tuo sinun kellosi kovaäänisesti niin kuin äitini kello tekee?
VastaaPoistaTodellinen kaunotar tosiaan! Kadehdittavan ihana kello. Tuollaisesta voisin haaveilla, koska seinäkelloa en omista, vain pienen herätyskellon. Vinkkaa, jos jostain löytyy ;)
VastaaPoistaLaura - kyllähän se tikittää, mutta ei ehkä ihan häiriöksi. Saattaa kuitenkin olla, että laitan sen loppujen lopuksi keittiöön, jossa kukaan ei ainakaan nuku :)
VastaaPoistaSini - pidänpä siis silmät auki, sinunkin varalle ;-)
Onpa kaunis kello! Kauniissa vanhoissa kelloissa on jotakin vastustamatonta ja kun tietää niiden raksuttaneen menneistä ajoista tähän päivään...
VastaaPoistaVoi miten suloinen kello. Hauskaa että sitä pitää muistaa vetää, harvinaista nykypäivänä, sehän on kuin ruokkisit kelloasi ajoittain.
VastaaPoistaTuo peilikin on ihana!
Iloa päivääsi!
Kello jossa on hyvää fiilistä! Sopii teille (kuvasta päätellen)
VastaaPoistaHyvä mieli - olen ihan samaa mieltä. Nykyään niin moni tavara rikkoutuu liian pian ja siksi on tosi kiva omistaa jotakin, joka on kestänyt vuosikymmeniä, niin kuin tämä kellokin.
VastaaPoistaPiupau - Kiitos kommenteista! Kellon vetäminen on tosi hauskaa myös siksi, että se pitää muistaa. Kaiken ei tarvitse toimia itsekseen.
Thilda - Kiitos :))
Ihana vaaleanpunainen kello!! Ja kaunis blogi sinulla, en enää muista mitä kautta tänne "eksyin", samapa tuo. Kurkkimassa käyn kivoja kirppislöytöjäsi mm.
VastaaPoistaaurinkoista maanantaita!!
Kiitos Heidi! Nyt vasta löysin kommenttisi, joten olenpa ollut aikaisemmin huolimaton bloginpitäjä. Mutta tervetuloa tänne!
VastaaPoista