- Arabian kukkalautanen!
Hyvä arkilautanen on sopivan kokoinen, kestävä ja kevyt käsitellä. Nuo kaikki toiveet täyttyvät suosikkilautasmallissani. Koska omia lautasiani on jäljellä enää viisi, olen ilahtuneena ostanut kirpparilta samanmallisia Arabian lautasia lisää.
Ensin löysin 6 kpl kultareunaisia ja viime viikolla löysin vielä nuo kaksi turkoosinvihreäkuvioista Oliviaa. Näitä tulokkaita kyllä ihailen!
Tuossa reunakoristeessa on jotakin, josta pidän. Se vaikuttaa 50-lukulaiselta, mutta on oikeasti uudempi. En panisi pahakseni, vaikka tielleni osuisi samaa tyyliä oleva kulho.
Jep, tuo Olivia on aivan pop! Itse sain vähän niin kuin enakkoperintönä tädiltäni Linnea astiastoa; lautasia(syviä,matalia ja kahta kokoa leipälautasia), kulhoja, paistivateja ja kannuja. Ne ovat saman mallisia kuin Olivia-sarjassa ja pidän niistä valtavasti. Eikä haittaa vaikka osassa näkyy elämänsä kolhuja, päinvastoin, siksi niitä uskaltaa ja raaskii arkena käyttää. Löydät varmasti lisää Oliviaa kirppiksiltä ja kierrätyskeskus kannattaa tsekata, jos teillä päin seillainen on:)
VastaaPoistaOhos, Olivia kyllä miellyttää minunkin silmää. Täydellinen. Minulla on arkikäytössä keltaiset Teemat. En tajua, miten olen niitä joskus ihan villinä rakastanut. Töllillä minulla on kaikenmoisia erilaisia valkoisia lautasia ja ne ovat aivan ihania. Nyt mietinkin, miksi minun pitää kaupungissa kitua Teemojeni kanssa... :D
VastaaPoistaOlivia kieltämättä miellyttää 50-lukufanin silmää!
VastaaPoistaKivoja lautasia. Kelpais mullekin... :) Vastasin tuohon omenaiseen kysymykseen blogissani ja olen siis pakastanut omenanviipaleita ihan noin vain ilman mitään ja sitten kanelillakin käsiteltynä. Jos vain pakastin antaa myöten. Äitini tosiaankin laittaa kattilan pohjalle vettä niin, että se peittyy ja latoo siihen kerroksen omenaviipaleita (kuorittuja). Sitten kiehumaan ja kansi päälle. Hetken päästä sekoitus ja hiukan sokeria. Taas hetki lämpöä, jonka jälkeen kansi pois ja sekoitus ja sittenhän se alkaa olla valmista pakastukseen. En ole tehnyt koskaan itse ja siksi ehkä hölmön kuuluinen ohjeistus :)
VastaaPoistaMustakissa - Oih, olen ihan kateellinen Linnea-kokoelmastasi ;) Siinä on myös tosi kaunis kuviointi. Ja todella, pidän tuosta lautasen muodosta tosi paljon.
VastaaPoistaEve - kiitos. Ihan hymyilytti tuo sinun Teema-juttusi. Ehdotan, että vapautat itsesi niiden pakkokäytöstä :) Laita hetkeksi syrjään, niin ne voivat myöhemmin tuntuakin taas kivoilta. Näin minäkin olen joskus tehnyt.
Lumikko - Niinpä :)
Sini - Kiitos, kiva että kelpaisi. 90-luvun lapsenikin tykkäävät jopa noista ruskeakukkaisista tosi paljon, koska malli on niin toimiva.
Ja kiitos näistä ihanista omenavinkeistä! En ollut ajatellutkaan, että pakastaminen raakana onnistuisi. Kokeilen sitä heti, jos vielä ennätän saada kelvollisia omenoita! Äitisi ohje myös on hyvän kuuloinen, mutta omasi on loistava silloin, kun aikaa ei ole paljon.
Pidän lautasistasi, varsinkin siitä kukallisesta. Meillä valkoiset teemat ja muutaman euron kirpparilautaset ja ne kirpparilautaset on ihan parhaat. Teemoja käytetään nykyään aikas harvoin. Niin ja häälahjaksi tulleet arabian paratiisit ovat pyhäkäytössä, niistä kyllä pidän kovasti, mutta vielä ei olla raskittu ottaa ihan arkikäyttöön.
VastaaPoistaKirsikka - kiitos! Ne Paratiisi-astiat ovat niin kauniita ja oikeita juhlakattauksen astioita. Pidän tosi paljon sen "rehevästä" kuvioinnista, vaikka tykkään näistä yksinkertaisemmistakin kuvioinneista.
VastaaPoistaOlen aina tykännyt astioista ja siitä, että pöytään voi laittaa erilaisia kattauksia. Siksi on mukava, jos kotona on erityyppisiä astioita.
Se Paratiisi yhdistettynä valkoisiin astioihin on todella kaunis!
Todella kivoja lautasia! Minä löysin vuosi sitten vintagemessuilta vähän samantyyliset lautaset, lähtivät mukaani, tietenkin :)
VastaaPoistaIlmapallomatka - Tervetuloa tänne blogiini! Hmmm, vintagemessut kuulostaa aika kiinnostavalta!
VastaaPoistaKyllähän se piti ostaa kierrätyskeskuksesta juuri tuollainen lautanen ;)
VastaaPoistaJokke - löysitkö siis Olivian? Olisin minäkin ostanut :)
VastaaPoista